Miksei e-kirja vieläkään jyrää perinteistä kirjaa?

”Kirjat saa netistä”, kommentoi taannoin eräs vastaaja kun Ylöjärvellä etsittiin kyselyllä säästökohteita. Ei niitä sieltä vieläkään laillisin keinoin saa maksutta käyttöönsä. Tämä on uudessa 1.1.2017 voimaan tulleessa kirjastolaissa edelleen yksi kirjaston päätehtävistä: tarjota maksutta pääsy sisältöihin sekä ylläpitää kattavaa ja uudistuvaa kokoelmaa.

 

Fyysisen kirjan käyttöliittymä on yhä vuosisatoja keksimisensä jälkeen loistava. E-kirja tai näköislehti verkossa on taantumuksellista digitalisaatiota. Kysymys ei oikeastaan ole sisällön vaan muodon digitalisoinnista. Musiikissa digitalisaatio on onnistunut paremmin. C-kasettien, lp- ja cd-levyjen kuuntelu on enemmän nostalgista kuin fyysisen kirjan lukeminen. 

 

Totta kai e-kirjoissa on paljon hyviäkin puolia. Voit ottaa reissuun mukaan tabletin ja vaikka viisikymmentä e-kirjaa. Eikä niiden palauttamisesta tarvitse huolehtia myöhästymismaksujen pelossa. PIKI:n e-kirjakokoelmasta lainattu teos palautuu automaattisesti. 

 

Ehkä e-kirja kampittaa fyysisen kirjan vasta, jos sen sisältö muuttuu digitoidusta tekstistä joksikin muuksi. Luultavasti silloin kysymys ei ole enää kirjallisuudesta, vaan jostain toisesta taide- tai tietoteoksesta.

Suuntaa siis Ylöjärven pääkirjastoon ja kävele runohyllylle. Samalla saat 100 ylimääräistä askelta mittariin.

Kuntaorganisaation seuraava tuottavuusloikka

Kunnissa talous kiinnostaa aina. Taantuma on pitkittynyt ja kasvava velka, säästötalkoot ja talouden tasapainottamisohjelmat ovat arkipäivää suunnilleen jokaisessa kunnassa. Digitalisaatiosta odotetaan nopeaa helpotusta, hieman ehkä vanhentunein perustein. Sähköinen toimisto vähentää toki postitus- ja paperikuluja,  mutta niin se olisi jo tehnyt 90-luvulla. Nyt on kyse jostain isommasta ja monimutkaisemmasta.

Nykyistä, hyvin tuntemaamme hallintolähtöistä, hierarkista kuntaorganisaatiota on tehostettu jotakuinkin 90-luvun lamasta lähtien. Perusongelma on kuitenkin leikkauslistoista, prosessien hiomisesta, eläköitymisen hyödyntämisestä ja jopa osittaisesta paperista luopumisesta pysynyt samana. Keskimääräinen kunta ei ole korulauseista ja strategiakirjauksista huolimatta asiakaslähtöinen organisaatio.

Nyt kunnat tuottavat palveluja tavoilla, joihin organisaatio on tottunut. Lainsäädännön puitteissa pitäisi tuottaa ja järjestää palveluita, joita käyttäjät haluavat ja tarvitsevat. Koska toiminta ei ole erityisen avointa eikä asiakastietoa varsinaisesti kerätä ja analysoida jatkuvana prosessina, ei haluista ja tarpeista ole tarkkaa kuvaa. Tästä seuraa aika ajoin ja palvelusta riippuen kohtaamattomuus, ruuhkautuminen ja ylikapasiteetti. Tilojen osalta ylikapasiteetin ongelmat kärjistyvät tulevaisuudessa myös etäpalveluiden kautta, tiilielementtinen palveluverkko joustaa heikommin kuin valokuidusta rakennettu.

Toisin sanoen, kunta toimii pahimmillaan tuottajan eli itsensä mukavuusalueella, ei asiakkaan ja kuntalaisen. Kysynnän ja tarjonnan kohtamattomuus maksaa aina, joko suoraan tai epäsuorasti viiveellä. Digitalisaatiokehitys tarjoaa monia välineitä kohtaamisen parantamiseksi, asiakkuudenhallinnasta ja etä- ja itsepalveluista ja osallistumismahdollisuuksista lähtien.

Perinteisen hallintolähtöisen kuntaorganisaation perinteisen tehostamisen rajahyöty vähenee talousarviokierros talousarviokierrokselta, helpot tehostustoimet on vastuullisissakin kunnissa tehty jo aikoja sitten ja jokainen uusi kierros on tuottaa edellistä vähemmän. Seuraavat merkittävät tuottavuusloikat otetaan digitalisaation kautta.  Loikka edellyttää investointeja osaamiseen ja muutokseen. Taloudelliset säästöt tulevat aikanaan, asiakaslähtöisen ja hiotun toiminnan kautta. Itsestään tämä ei tule kuitenkaan tapahtumaan.

Tiedon lisääntyminen ja kokonaiskuva

Kolmen tamperelaisen korkeakoulun projektilaboratorio Demola konseptoi kahdeksan opiskelijan toimesta Ylöjärven kaupungille asukkaan mobiilia kuntalaiskokemusta. Työ etenee tänään nähdyn esityksen perusteella erinomaisesti, palaamme aiheeseen myöhemmin.

Esitys sisälsi asiakasrajapintademon (mitä tällä kuntalainen voisi tehdä?) lisäksi luonnostelua seurantanäkymästä, joka näyttää tiedon asiakssovelluksen käyttämisestä. Tämä herätti ajatuksia kasvavan tiedon määrän ja laadun hyödyntämisestä kuntaorganisaatioissa. Jos ja kun kuntalaisen mobiili käyttöliittymä lyö aikanaan itsensä läpi ensisijaisena asiointikanavana, tulee kunta saamaan valtavasti reaaliaikaista ja paikkatietosidoinnasta dataa asukkaistaan.

Kyllä asiakastietoa toiminnasta nytkin saadaan organisaation käyttöön. Se tulee useita kanavia pitkin pirstoutuneena, usein kertaluonteisena ja vain harvoin reaaliaikaisena. Tieto käsitellään kerran, johtopäätökset tehdään ja tulokset arkistoidaan. Yksittäisten palveluiden asiakkailta kysytään silloin tällöin monivalintakysymyslomakkeella että kuinka tyytyväisiä sitä oikein ollaan. Verkossa on notkeampia välineitä, kuten helposti räätälöitävät kyselyt. Asukasilloissa kysellään palutetta henkilökohtaisemmin ja terveyskeskuksessa asiakas pääsee painamaan aulassa seisovan laitteen hymynaamanappia. Ensilumen sataessa tiemestari haukutaan puhelimessa haukkujan sijainnista riippumatta.

Kokonaiskuvaa ei synny koska hajanainen keräämistapa ei suosi sen syntymistä, mutta ennen kaikkea siksi, että kokonaiskuvaa ei oikeastaan pyritäkään kokoamaan.  Mobiili palvelu- ja osallistumiskanava tuottaa paikkaan, aikaan ja aiheeseen sidottua tietoa jatkuvasti. Jostain syystä juuri nyt kaupunginosasta x käydään vesilaitoksen sivuilla, vaikka mitään häiriötä ei ole raportoitu? Miksi tämän hankkeen suunnitteluun halutaan osallistua ja toiseen lähes vastaavaan ei? Miksi tämä päiväkoti saa jatkuvasti huonoa asiakastyytyväisyyspalautetta? Seniorit kehuvat tätä palvelua vuolaasti, mutta muut käyttäjät eivät lainkaan? Miksi tuon kirjaston myöhästymismaksut ovat kolminkertaiset toiseen verrattuna?

Käyttötieto yhdistettynä asiakastietoon avaa melkoiset mahdollisuudet kokonaiskuvan ylläpitoon ja tulevan toiminnan suunnitteluun. Kokonaiskuvasta seuraa parempi toiminnan suunnittelu ja lopputulos, jos dataa halutaan ja osataan hyödyntää kokonaisvaltaisesti. Pienissä organisaatioissa perinteisesti ei ole ollut erillistä, erikoistunutta henkilösresussia toiminnan seurantaan ja analysointiin, vaan hommaa on hoideltu omien toimien ohessa. Tuoko teknologia apua tähän? Kaukana ollaan vielä, tekniikka on kuitenkin olemassa.

Mitä kunta saisi irti asiakkuudenhallinnasta?

Niin, kunnathan eivät juuri asiakkuuksiensa hallintaa juuri harrasta. Asiakastietoja kyllä kerätään, mutta jokainen toiminto tekee sen erikseen. Samat henkilötiedot syötetään sekä päivähoitopaikka- että rakennuslupahakemukseen. Tieto ei kykene ylittämään sekä organisaatio- että  ohjelmistorajaa siten, että se olisi kummankin toiminnon käytettävissä, niinpä se syötetään kuntaan kerta toisensa jälkeen uudelleen. Kunta ei pääse hyödyntämään kokemustaan asiakkaistaan, koska kokemukset eivät varsinaisesti pääse koskaan karttumaan. Puhdas viranomaistoiminta ja terveydenhuollon ja sosiaalitoimeen keräämät tiedot kuten potilaskertomukset ovat periaatteessa asiakastietoa, mutta monestakin syystä ne pysyvät tämän tarkastelun ulkopuolella.

Kuntien asiakkuuksien hallinta poikkeaa yritysten vastaavasta, joka luonnollisesti tähtää aina tuloksen tekemiseen eli käytännössä myyntiin. Asiakastietoa kerätään, analysoidaan ja hyödynnetään monin tavoin, perinteisestä asiakasryhmien segmentoinnista aina yksilölliseen toimenpideräätälöintiin. Kunnat eivät sanan liiketoiminnallisessa merkityksessä myy julkista palveluaan, mutta palveluilla on maksaviakin käyttäjiä. Rahan liikkuminen kuntalaiselta kunnalle ei kuitenkaan ole kunnan asiakkuuksien hallinnan ydin.

Jos useimpia kunnan palveluja käytettäisiin jonkinasteisen tunnistautumisen kautta (niitäkin, jotka eivät sitä perinteisesti vaadi), avautuisiko uusia mahdollisuuksia? Kyllä, tietosuoja- ja anonymiteettikysymykset nousevat välittömästi keskusteluun, mutta jatketaan silti hieman pidemmälle. Jos kunnan kaikkien toimintojen käytössä olisi vaikkapa kuntalaisten henkilö- ja osoitetiedot, tietyt demografiset tekijät, palveluiden käyttöhistoria jollain tasolla sekä kuntalaisen itsensä kunnalle antamat kiinnostuksen kohteet ja muut tiedot, miten kunta niitä hyödyntäisi? Tai kolmas sektori ja muu paikallinen toiminta?

Kohdistettu viestintä ja osallistaminen olisi varmasti ensimmäisiä tapoja: "Hei, naapurustoonne suunnitellaan puistoa - tässä havainnekuva, haluatteko kommentoida?". Tai sitten kysymys (kuntalaisen mobiiliapplikaation kautta tietysti) itsensä frisbeegolfharrastajiksi ilmoittaneille: "Ajateltiin kunnanvirastossa että rakennetaan uusi rata, tulkaapa mukaan suunnittelemaan, rahaa on ja kahvia tarjotaan". Kansalaisopiston saksofonikurssille ilmoittautuneita täsmämuistutetaan kevään jazz-konserttitarjonnasta ja niin edelleen.

Yksittäisten hyödyntämisideoiden taustalla on jälleen kerran kyse paikallisesta aktiviteetistä, yhteisöllisyydestä, avoimuudesta, elinvoimasta ja osallistumisesta, kunnasta mahdollisuuksien alustana ja verkostona. Pöhinästä. Tulevaisuuden kunnasta. Taas. Ja kirjoittajalla lienee jonkinasteinen fiksaatio aiheeseen.

Kevyempää videoviestintää

Valtiovarainministeriön digikuntakokeilun 4.11. työpajan pääteema oli kartoittaa lähtötilannetta ja koota keinovalikoimaa kuntien digitalisaatiotyön tukemiseksi ja kokemusten jakamiseksi. Tästä vielä lisää aikanaan. Kiinnostava epävirallinen keskusteluaihe oli videon käyttö kevyenä viestivälineenä uusilla tavoilla.

Riittävän laadukas videointiväline on kaikilla jo taskussaan, markkinoinnissa, uutisoinnissa ja opetuksessa videon merkitys on kasvussa ja uusia välityskanavia on tarjolla aiempaa enemmän. Elävän kuvan merkitys tuntuu kasvavan verrattuna perinteiseen tekstiin sitä enemmän, mitä nuorempaa ikäluokkaa tarkastellaan. Vloggaajilla, tubettajilla ja pelivideoiden tekijöillä riittää yleisöä. Tuskinpa tämän käyttäjäikäluokan tullessa yhteiskunnallisesti aktiivisempaan ikään se yhtäkkiä hylkää luontevan välineensä ja alkaa preferoida kirjoitettua tekstiä.

Kyse ei ole kuitenkaan nuorisolaisista. Ovathan esityslistat ja muu hallinnollinen materiaali varsin puisevaa tavaraa, mutta teksti on varmasti vielä pitkään tarkoituksenmukaisin tapa esittää historiankirjoihin jääviä virallisia dokumentteja vaikkapa paikallishallinnon toiminnasta. Jos oletetaan, että päätöksenteko perustuu tekstiin myös näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa, voidaan keskittyä siihen, miten tavoitettavuutta ja informatiivisuutta parannetaan. Kyse on avoimuudesta ja osallistamista ja sitä kautta lopulta myös itse demokratiasta.

Mitä voitaisiin kokeilla vaikka heti? Puheenjohtajan minuutin mittainen Periscope -haastattelu ennen lautakunnan kokousta :"Nyt on kuulkaa tärkeitä asioita listalla, esimerkiksi tämä ja tuo,". Kokouksen jälkeen väsyneen esittelijän haastattelu: "Tuli turpiin äänin 0-9, taas kerran.".  Esityslistojen läpikäynti ja -referointihaastattelu ja isoissa asoissa asiantuntijavalmistelijan laajempi kuvaus hankkeen oleellisista pointeista. Ei studiotasoista toteutusta vaan työkaveri kuvaa työsuhdepuhelimellaan ja pistää saman tien verkkoon ja tietysti tulevaisuudessa asiakasapplikaation kautta pakkosyötteenä kuntalaisille. Matalalla kynnyksellä, nopeasti ja paikallisesti.

Tämän kaltaisen viestinnän kokeileminen ei ole tekniikka- tai osaamiskysymys, vaan kulttuurikysymys. Juna on liikkeellä, kuntavlogeja ja hieman vinommalla otteella tehtyä kuntamarkkinointia näkyy jo. Mutta entä pelivideoista innoituksensa saava valmistelijavideo? Valmistelija naputtaa kaksisormitekniikalla asiaa listalle, hakee kolmannen kupin kahvia ja kiroilee inspiraation puutettaan: "Mitä mää tähän nyt laittaisin... ei tämä mene ikinä läpi... ja tuo toinen vaihtoehto taitaa olla lainvastainen...liitteetkin hukassa... " Mitä ihmettä? Eikö muka ketään kiinnostaisi valmistelijan videoitu virka-arki?

Naapuri- ja kehyskuntayhteistyöstä

Kävin kertomassa kokemuksistamme digitalisaatiotyön käynnitelystä naapurikaupunki Nokian henkilöstölle.

Nokialla on hieman samankaltainen lähtötilanne ja kunnat ovat monella tavalla vertailukelpoisia muutenkin, lisäksi kummatkin kaupungit tekevät tällä ja monella muulla aihealueella yhteistyötä Tampereen kaupunkiseudun puitteissa ja keskenään Tampereen kehyskuntina.  Nokialla johtoryhmä on käynnistänyt hankkeen ja kourallinen käsinpoimittuja innostuneita päälliköitä ja asiantuntijoita kokoontui luonnostelemaan seuraavia askeleita.

Keskustelua käytiin ja perusastelma näyttäytyi melko samanlaisena kuin Ylöjärvelläkin. Totesimme, että oleellista on pitää toimenpiteet palvelukeskeisinä eli kyse ei ole edelleenkään tietohallinnon vastuulla olevasta asiasta. Tietohallintoyksikkö mahdollistaa, tukee ja oivalluttaa uuden teknologian käyttömahdollisuuksista, mutta kyse on aina lopulta palvelusta.

Toinen oleellinen esiin noussut asia oli ymmärtämisen merkitys. Voiko palveluja kehittää tulevaisuuden kunnan entistä vaativamman ja tietoisemman asiakkaan tarpeisiin, jos jo perusluonteeltaan laajassa ja hajanaisessa kuntaorganisaatiossa liian harva ymmärtää, mistä koko laajassa kehityskulussa on kysymys ja mitä mahdollisuuksia se tarjoaa? Oletetaan, että ymmärrys ja oivaltaminen ovat edellytyksiä osaamisen kehittymiselle ja osaaminen on pohja toiminnalle. Nyt digiylöjärvikin keskittyy toimintaan ja pyrkii onnistumisilla ja esimerkin kautta oivalluttamaan organisaatiota. Pitäisikö meidän ottaa muutama askel takaviistoon ja panostaa  perusymmärryksen lisäämisen myös muilla keinoilla?

Kolmas teema oli yhteistyö. Tiettyyn pisteeseen saakka voidaan toimia oman organisaation sisällä toimintaa kehittäen, mutta hyvin pian tulee vastaan raja, jonka jälkeen kannattaa tutkia yhteiset mahdollisuudet. Kaupunkiseudun tilanne on mielenkiintoinen, sekä seutu- että ict-strategiaa laaditaan parhaillaan, lisäksi kehyskuntien tietohallintoyhteistyön ohjausryhmä päätti viime viikolla kutsua kehyskuntajohtajat yhteispalaveriin pohtimaan yhteistyön seuraavia askeleita. Onko KaPA-lainsäädäntö pakon lisäksi myös huikea mahdollisuus?

Lopuksi tutustuin Nokialla käyttöön otettuun, kartta- ja paikkatietopohjaiseen palautekanavaan, joka seurantatietojen antamisen lisäksi kytkeytyy suoraan työnjohtoon. Tätä pitää tarkastella lähemmin.

Verkkokauppakokeilu

Ohjelmistotalo CGI on kehittänyt verkkokauppateknologiaansa ja haluaisi kokeilla sitä elävän elämän olosuhteissa. Tämähän käy meille loistavasti, kumpikin osapuoli oppii varmasti jotain ja asiakkaat saavat uuden kanavan kokeiltaviin palveluihin.  Kyseessä on kuitenkin varsin rajattu kokeilu. Etsimme ensi vaiheessa muutamia verkkokauppatyyppiseen kanavaan sopivia kuntapalveluja, jotka julkaistaan kotisivuille rakennetussa verkkokauppamodulissa.

 Kaupungin puolella oleellista kokeilussa on markkinointi sekä kokemusten ja tiedon kerääminen jatkokäyttöä varten. Tärkeää ja samalla vaikeata on valita kokeilupalvelut oikein. Ilmoittautumiseen perustuva ilmaispalvelu ei ehkä ole kiinnostava kokeilun kohde, verkkokauppakokemukseen liittyy myös maksuliikenne. Kyse on kuitenkin yleensä palvelusta, varsinaisia fyysisiä tuotteita kunnalla ei juuri ole valikoimissaan. Joidenkin palveluiden kohdalla viranomaistoimintaluonne saattaa tuottaa mutkia matkaan verkkokaupallistamisessa. Viranomainen ei oikein saisi antaa toiminnasta sellaista kuvaa, että esimerkiksi luvan saa kaupasta rahalla maksamalla.

Blogissa on pohdittu verkkokauppa-aihetta jo aiemmin. Pääpointtina oli asiakaskokemuksen lisäksi se, että voisiko verkossa tarjottavien palvelujen ulkoinen hiominen verkkokauppamuotoisiksi jopa edestauttaa palveluiden tuotteistamista? Voisiko tuotteistaminen johtaa suurempaan asiakaskokemusvastuuseen lähempänä asiakasta? Johtaisiko se puolestaan osaltaan asiakaslähtöisempään palveluiden kehittämiseen? Syy-seuraussuhdeketju on pitkä mutta johtaa suoraan asian ytimeen.

Nyt etsimään sopivia palveluita verkkokaupallistettaviksi ja sitten nopeasti liikkeelle. Fail fast, learn fast tai jotain sinnepäin. 

Paikallisten ammattilaisten osallistaminen

Yksi viime viikon digikuntakokeilun avausseminaarin poiminnoistani oli lause "Kuntalaiset eivät välttämättä osaa kertoa  kysyttyyn ongelmaan ratkaisua, mutta tarpeen he varmasti osaavat kertoa." Ratkaisujen rakentaminen on enemmän organisaation heiniä. Asiakaskuntalaisia tulee nimenomaan osallistaa asiakkaisen tarpeiden kartoitukseen: Mitä haluatte ja tarvitsette ja millä tavalla? Asiakaskokemus on mielestänne onnistunut kun se...?

Asiakasasukkaiden lisäksi Ylöjärvellä asuu ict- ja muiden digiylöjärvitoiminnan kannalta kiinnostavien alojen ammattilaisia suhteellisen paljon. Tämä johtuu kaupungin luontaisen vetovoiman lisäksi naapurikunta Tampereen läheisyydestä, jonne alan suhdannevaihteulusta huolimatta on keskittynyt merkittävästi alan liiketoimintaa ja osaamista.

Tänä syksynä olisi suunnitelmissa koota vapaaehtoiset ylöjärveläiset alan ammattilaiset kahvi- ja kampaviineripalkalla ideoimaan hankkeita ja ratkaisuja sekä yleisesti sparraamaan virkamiehistöä. Alkuun ilman suurempia suunnitelmia ja tavoitteita, ne luultavasti muovautuvat keskustelun kautta. Ainoana pelisääntönä voisi olla että omaa firmaa ei saa ainakaan liikaa nostaa esille?

Toinen ajatuksen asteella oleva hanke on matalan kynnyksen idea- tai ratkaisukilpailu paikallisille yrityksille ja muille kokoonpanoille, mallia voidaan ottaa Espoon kaupungin vastaavasta kilpailusta.

Vapaaehtoistoiminta täydentänee modernilla tavalla osallistumisten mahdollisuuksia kuntavaalien, asukastiltojen ja muutoksenhakumenettelyn ulkopuolella. Yhdistystoiminta ja vastaavat vakiintuneet kanavat eivät sovi kaikille. Haluaisivatko ihmiset tarjota  ammattiosaamistaan ja kokemustaan paikallisyhteisön hyväksi yksittäisissä projekteissa ja hankkeissa?

Kokeillaan.

Digikuntakokeilun avausseminaarin poiminnat

Viime perjantaina järjestettiin valtiovarainministeriön digikuntakokeilun avausseminaari. Koostin muutamia sekalaisia huomioita ja tiivistyksiä päivän keskusteluista:

"Hallitusohjelman tavoite digitalisaatiosta ja kokeiluista ei ole poliittinen vaan vahvasti toiminnallinen."

"Palveluiden sähköistämistrendi on ollut ongelma - homma ulkoistettiin tietohallinnolle ja unohdettiin varsinainen palvelurajapinta, jossa olisivat asiakkaat, ihmiset ja palveluosaaminen."

"Innostus ei vaadi suunnitelmaa - ilman innostusta ei tapahdu mitään, innostusta tulee tukea ja varjella."

"Ennen suunniteltiin suunnittelun vuoksi, nyt vaarana että osallistetaan osallistamisen vuoksi." 

"Olemassa olevien välineiden ja järjestelmien hyötykäyttö ensiksi - maksamme 100 % mutta montako kymmentä prosenttia potentiaalista on käytössä?"

"Kuntalaiselta ei välttämättä pidä pyytää ratkaisuja, mutta tarpeen he varmasti osaavat kertoa."

"Vähemmän laatikkoleikkejä ja rakenteita, enemmän poikkihallinnollisuutta, toiminnallisuutta ja uskallusta uudistaa asemaperusteista  johtajuutta."

"Rahan lisäksi pakko on hyvä konsultti - Tanskassa on velvollisuus käyttää julkisia palveluja sähköisesti."

"Jumittaminen lakisääteisiin tehtäviin - osataan kertoa ne, mutta ei osata ajatella tehtävästä seuraava palvelua."

"Verkostot ovat vaikeita - yleensä parhaiten saadaan aikaan kun yksi toimii ja muut kopioivat."

"Säästöt tulevat digitalisaation mahdollistamasta toiminnasta, ei tempuista ja jipoista."

Jokainen näistä poiminnoista olisi syvemmän tarkastelun arvoinen, eipähän lopu tänä syksynä kuntadigibloggaajalta aiheet. Seminaaripäivä oli laadukas ja hyödyllinen ja kuntaministeri Vehviläinen antoi vahvan tuen avauspuheenvuorossaan toiminnan etenemiselle. Odotan innolla konkreettiseen työhön ryhtymistä, Ylöjärvi on mukana sekä kokeilijana että sparraajana toisille kunnille. Uskon että verkostomainen toimintatapamme ja hieman epäortodoksinen käynnistysvaiheemme kiinnostavat pieniä, kevyillä resursseilla toimivia kuntia.

Ensimmäinen Demola -sessio

Ensimmäinen Demola -sessio opiskelijatiimin kanssa on takana. Seitsemän opiskelijaa kuudesta maasta ja kolmelta mantereelta, kolme eri korkeakoulua ja seitsemän eri pääainetta. Kuvasimme tilanteen, tutustuimme toisiimme ja teimme hieman rajauksia ja määrittelyjä.

Suurimmalla osalla osallistujista ei tietenkään ole mitään pohjatietoa suomalaisesta kunnallishallinnosta ja tämä on pelkästään hyvä asia. Ulkopuoliset silmät voivat nähdä tarkemmin ja asiaa voidaan tutkia ilman ennakkoluuloja. Many different hiqh quality municipal services, daycare, healthcare, infrastructure. Autonomy, cornerstone of nordic welfare state and high tax rate ja niin poispäin. Wikipedia kertoo loput ja sote- ja maakuntauudistus merkitsee että big changes in near future.

Toimeksiantohan oli kuntalaisen palvelu-, tieto- ja osallistumistarpeita palvelevan mobiiliratkatkaisun konseptointi. Lopputuloksena ei ole valmis tuote, vaan konsepti jatkojalostusta ja tilaajaorganisaation ajattelun kehittämistä varten, jotta olemme tiedollisesti valmiimpia kun varsinaisen toteutuksen aika on kypsä.  Ongelmaksi voi muodostua rajaus. Aihe kun on loputon, kaikkia palveluja ei tietenkään konseptoida vaan edetään esimerkkien tai kategorioiden kautta. Annoimme kuitenkin ohjeen asettua itse aktiivisen ja osallistumishaluisen, palveluja käyttävän kuntalaisen asemaan. Juuri sen tyypin, joka ei halua nousta sohvalta marraskuiseen räntäsateeseen (kyllä, kuukausi sitten maahan saapuneet opiskelijat on jo peloteltu valmiiksi) jonottamaan palvelutiskille. Hänelle pitää tarjota Total Municipal Mobile Experience. Tai jotain sinnepäin. Varsinaisen lopputuloksen muoto jää opiskelijoille harkittavaksi, se voi olla mock-up ilman toiminnallisuutta, video tai muu esitys.

Ensimmäisen tapaamisen pohjalta uskon vakaasti, että tästä tulee jotain kiinnostavaa. Oma arvonsa on sillä, että kunta julkisena toimijana tekee oman osansa ja tarjoaa kiinnostavia työelämää sivuavia projekteja opiskelijoille. Enkä voi välttyä siltä henkilökohtaisemmalta ajatukselta, että olen myös itse antamassa jotain takaisin omalle vanhalle oppilaitokselleni.

Ai niin, juuri tuli kyselyä jostain kansainvälisemmästä Smart City Accelerator -kuviosta, johon tämä projektimme istuisi hyvin mukaan. Tämä voi mennä vielä mielenkiintoisemmaksi.